
Väsyneet synnyttämään?
Lapsi on lahja, sanotaan.
Eikä lapsia tehdä, niitä saadaan.
Sain itse esikoiseni ikäluokkani
keskivertosynnytysikää nuorempana.
Biologisesta näkökulmasta olin 22-vuotiaana parhaassa synnytysiässä. Silti vauvan tulo oli mullistus, johon en osannut varautua.
Henna Raitala, teksti
Julkaistu 11.3.2025
Esikoinen syntyi perheeseemme erittäin toivottuna. Olin nuori, ja fyysisesti palauduin synnytyksestä hyvin. Vauvan kadoksissa ollut unirytmi toi kuitenkin mukanaan liki sanoinkuvailemattoman väsymyksen ja kaaoksentunteen.
Koetin edesauttaa vauvan unta esimerkiksi erilaisilla ruokavaliokokeiluilla. Imettävänä ätinä jätin lehmänmaidon pois ruokavaliostani: ei vaikutusta. Välttelin muita mahdollisesti mahakipuja aiheuttavia ruokia: ei vaikutusta. Annoimme hänelle säntillisesti ilmavaivoja ehkäiseviä Cuplaton-tippoja: ei apua.
Kuukausien valvomisen jälkeen olin epätoivoinen. Kaaosta hallitakseni aloin piirtää pylväitä vauvan päivärytmistä.
En ollut – tietenkään – ainut vanhempi, joka kärsii unenpuutteesta.
Ollessani itse vauva 1970-luvulla, omat vanhempani merkitsivät päivän tapahtumia kierrekalenteriin. Merkintöjen sisältö vaihtelee hieman, mutta tärkeässä osassa ovat heidän esikoisensa – minun – unirytmi sekä ulosteen koostumus ja säännöllisyys.
Syntyvyyden laskusta vaikuttavat olevan huolissaan kaikki, Valtioneuvostoa myöten. Se julkaisi syyskuussa 2024 Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin kokoaman selvityksen, jossa luvataan ”20 ehdotusta lapsitoiveiden tukemiseksi”.
Selvitys tilattiin pohjaksi Orpon (kok) hallituksen laatimalle, syntyvyyden lisäämiseen tähtäävälle väestöpoliittiselle toimenpideohjelmalle. Hallituksen on tarkoitus julkaista ohjelma keväällä 2025 huhtikuun loppupuolen puoliväliriiheen mennessä.
Syntyvyys onkin jatkanut laskemistaan. Tammikuussa julkaistujen vuoden 2024 ennakkotietojen mukaan valtakunnallinen kokonaishedelmällisyysluku oli 1,25. Kokonaishedelmällisyysluku kertoo, kuinka monta lasta nainen synnyttäisi elämänsä aikana, jos syntyvyys pysyisi laskentavuoden tasolla. Vuonna 2023 vastaava luku oli 1,26.
Hallituksen toimenpideohjelma lienee edennyt, koska tiistain 25.2. ja keskiviikon 26.2.2025 välillä Rotkirchin selvitys merkittiin vanhentuneeksi.
Rotkirchin puoli vuotta vanha, yli satasivuinen raportti kertoo, että Suomessa syntyvyys on laskenut ennen kaikkea siksi, että ensimmäisen lapsen saamista lykätään. Syntyvyys myös vaihtelee alueittain, ja korkeasti koulutetut ovat harvemmin lapsettomia kuin matalasti koulutetut. Syntyvyyttä edistää myös yhteisön tuki.
Vanhempien uupumusta tutkivat Suomessa muun muassa hyvinvoinnin psykologian dosentti Matilda Sorkkila ja professori Kaisa Aunola. He työskentelevät osana kansainvälistä International Investigation of Parental Burnout -tutkimushanketta. Sorkkilan mukaan tukiverkkojen puute ja taloudellinen ahdinko aiheuttavat uupumista, mutta konkreettisena syynä väsymiseen voi pitää unenpuutetta.
Voin samaistua. Olen ollut väsynyt ennen ja jälkeen pikkulapsiaikojen, mutta samanlaista kalvavaa, toivotonta väsymystä en ole kokenut muulloin kuin kolmen lapseni varhaisvuosina.
Nuorempien kohdalla tiesin jo, mitä oli tulossa, mutta esikoisen syntyessä näin ei ollut.
Mikäli apujoukkoja ei muuten ole lähellä, väsyneitä lapsiperheen vanhempia kannustetaan hakemaan kotihoidon palveluita. Niiden järjestäminen on nykyään hyvinvointialueiden vastuulla, ja käytännöt vaihtelevat.
Tilasto kertoo, että 2023 yhteensä 581 alaikäistä on ollut kotihoidon palvelujen piirissä.
Rotkirch nostaa esiin sen, että kuntalaisten keskinäinen yhteydenpito ja sosiaalinen tuki vaikuttavat korkeampaan syntyvyyteen. Hänen viimeinen, kahdeskymmenes perhepoliittinen ehdotuksensa onkin, että perheisiin jalkautuvia palveluita ja vertaistukea perheille tulisi kehittää. Samalla tulisi selvittää isovanhempien mahdollisuutta käyttää perhevapaita lapsenlasten hoitamiseen.
Koska kyse on perhepolitiikasta, lopulta kyse on rahasta, ja miten sitä poliittisin päätöksin jaetaan.
THL:n tilasto kertoo karusti asiakkaan kotiin tehtyjen käyntimäärien laskusta. Jos valtakunnallisesti kotikäyntejä 0–6-vuotiaiden luona on niinkin vähän kuin 1 105 kappaletta vuodessa, moniko jää ilman tarvitsemaansa käytännön apua?
Alle 1-vuotiaiden asiakkaiden luona taas oli vuonna 2023 yhteensä 168 kotihoidon tai kotipalvelun käyntikertaa, ja seuraavana vuonna 125 käyntiä.
Lähteenä käytetyn THL:n Avohilmo-palvelun asiakasmäärä- ja käyntikertatilastoissa oli paikoin ristiriitaa: joidenkin vuosien kohdalla asiakasmäärät puuttuivat, joten juttua varten on käytetty enemmän tietorivejä sisältäviä käyntikertatilastoja. Mikäli asiakasmäärätilasto on luotettava, vuonna 2023 kotikäyntejä oli valtakunnallisesti 132 yksittäisen 0–6-vuotiaan asiakkaan luona ja seuraavana vuonna 75 asiakkaan kotona.
Julkisen puolen kotikäyntikertojen lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivusto tarjosi mahdollisuuden tarkastella yksityisen puolen tekemiä kotihoidon ja kotipalvelun käyntejä. Kyseiset tilastosarakkeet olivat kuitenkin hakuehdoilla tyhjiä.

Käytetyt käsitteet voivat toisinaan olla avuntarvitsijalle hähmäisiä. Kotihoito on kotona tapahtuvaa hoitamista, jonka tarkoituksena on tukea asiakasta kotona niissä päivittäisissä toimissa, joista hän ei selviydy. THL määrittee kotihoidon nimenomaan vanhusten tukimuodoksi.
Silti kotihoitoa tarjotaan myös vauva- ja lapsiperheille, kuten tilastot kertovat. Niitä tutkimalla selviää, että 0–17-vuotiaat kotihoidon asiakkaat ovat pääasiassa ”ei intensiivisen” ja ”ei säännöllisen” kotihoidon piirissä. Keskimäärin yhden nuoren asiakkaan luona on käyty kaksi kertaa vuodessa.
Kela puolestaan myöntää kotihoidon tukea, jota voi saada 0,5–3-vuotiasta kotona hoitava vanhempi, puoliso tai huoltaja.
Kansankielellä puhutaan usein lapsiperheiden kotihoidon palveluista, joilla oikeastaan tarkoitetaan Lapsiperheiden kotipalvelua. Perheille suunnattu kotipalvelu kuuluu sosiaalipalvelujen piiriin, ja sen avulla halutaan tukea vanhemmuutta ja arjessa selviytymistä. Tämä tapahtuu opastamalla perhettä ja vahvistamalla arjen taitoja.
Väsynyt vanhempi ei kuitenkaan välttämättä tarvitse opastusta ja vahvistusta. Hän haluaa nukkua.
Esikoiseni vauva-aikana en ollut tukipalvelujen piirissä. Kuvittelin, että väsymyksestä kuuluu vain selvitä. Kuten tapahtuikin, lopulta.
Toisen lapseni sain 12 vuotta myöhemmin. Vuonna 2011 synnyttäneiden keski-ikä Suomessa oli 30,3 vuotta, ja ylitin sen jo reippaasti.
Ikä ei kuitenkaan suojannut väsymiseltä. Myös toinen lapsi nukkui katkonaisesti. Unenpuute oli kammottava. Väsymys tuntui mustalta kuilulta.
Tällä kertaa pyysin apua. Luoksemme tuli kertakäynnille hoitaja. Sääntöihin kuului, ettei hän saanut siivota, laittaa ruokaa tai muutenkaan auttaa kotitöissä. Hän oli hoitamassa lasta. Jotta saisin ”omaa aikaa”, lähdin ulos. Oli aikainen kevät. Pyöräilin jollekin uudelle asuinalueelle. Eksyin. Vilkuilin kelloa. Kaksi tuntia oli jo melkein kulunut, ja poljin hikisenä, väsyneenä ja nälkäisenä kotiin.
Jälkiviisaana minun olisi kannattanut mennä lähikirjastoon, vallata nojatuoli ja torkkua. Hoitajan käynnit eivät toistuneet.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vanhemman tutkijan Katja Ilmarisen ja työryhmän 2023 julkaiseman vertaisarvioidun artikkelin mukaan palveluja tai tukea tarvinneista vanhemmista huomattava määrä ei tuntenut saaneensa riittävää apua. Noin puolet perhetyön asiakkaista koki näin, ja kotipalvelujen asiakkaista kaksi kolmasosaa. Etenkin jos vanhemman asema oli muuten haavoittuva esimerkiksi heikon terveyden tai taloudellisten ongelmien takia, tuki ja sen laatu ei vastannut tukeen kohdistettuja toiveita. Näin tapahtui herkästi myös yksinäisyyttä kokeneille vanhemmille.
Thl:n määrittelemissä kotipalvelun myöntöperusteissa on hieman kehäpäätelmän tuntua: ”Kotipalvelua voidaan perheen tarpeen mukaan tarjota rinnakkain perhetyön tai muun sosiaalipalvelun kanssa. Lapsen ollessa erityispalveluiden, kuten lastensuojelun tai vammaispalvelun asiakkaana, lapsella ja perheellä on oikeus saada myös sosiaalihuoltolain mukaista palvelua, kuten kotipalvelua.” Positiivista on, että kotipalvelu ohjeen mukaan voi sisältää myös konkreettista auttamista kotitöissä. Arkikäytännöt kertovat, ettei näin kuitenkaan aina ole.
THL:n perheiden kotipalveluista kertovan sivun mukaan koti- tai lastenhoitopalveluja saaneiden perheiden määrä nousi vuosina 2015−2019, mutta on sen jälkeen laskenut. Lapsiperheiden kotipalvelua sai vuonna 2015 1,7 % perheistä. Luku nousi neljässä vuodessa 2,5 prosenttiin, ja laski vuonna 2022 2,3 prosenttiin.

Hyvinvointialueiden tarjoamat kotihoito ja kotipalvelu suhteutettuna alueiden väkilukuun. Punainen kertoo vähäisestä tarjonnasta valitussa ikäryhmässä, vihreä taas ilmaisee, että palveluja tarjotaan keskimääräistä enemmän. Taulukko on vielä luonnosasteella, eivätkä sen tiedot tai ulkoasukaan ole lopullisia. Taulukko on tällä hetkellä toteutettu 0-17-vuotiaiden kotihoitopalvelujen saajien määrällä suhteutettuna hyvinvointialueiden alle 15-vuotiaiden määrään. Oikeat luvut olisivat 0–6-vuotiaat kotipalvelun ja kotihoidon asukkaat suhteutettuna saman ikäryhmän edustajien määrään hyvinvointialueilla.
Miten esikoiseni lopulta tekemieni tilastojen perusteella nukkui? Lääkärikirja Duodecimin mukaan vauvan unentarve on suurimmillaan syntymän jälkeen ja vähenee nopeasti. Vastasyntyneet nukkuvat 14–16 tuntia ja yksivuotiaat keskimäärin 13–14 tuntia vuorokaudessa. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria, ja lapsen unen riittävyyden mittarina on lapsen vointi.
THL:n sivuilta voi ladata Unipäiväkirjan, jonka avulla rytmiä voi seurata itselleen tai esimerkiksi neuvolaa varten.
Tietämättäni olin toiminut juuri näin pylväitä piirrellessäni.
Keskimäärin esikoiseni nukkui yhdeksän päivän tarkastelujaksolla 12 tuntia 56 minuuttia vuorokaudessa, eli hieman vähemmän kuin 4,5-kuukautiset vauvat keskimäärin nukkuvat.
Unen hiukan pienempää määrää suurempi ongelma taisikin olla, että vauva nukkui etenkin päivällä katkonaisesti, eikä rauhoittunut yöunillekaan helposti. Tämä kuormitti meitä vanhempia.
Vauva kasvoi kuitenkin hyvin. Kynnys hakea jaksamista tukevaa apua oli korkealla. ”Mitäpä tuota ruikuttamaan, monella on huonommin!”